Upea puolikuuriipus, 1100-1300 jaa.

• Kulttuuri ja alue: Islamilainen kulttuuri, Iran tai Keski-Aasia
• Ajoitus: keskiaika, 1100–1300 jaa.
• Materiaali: hopea, jäänteitä kultauksesta
• Koko: 4,5 × 3,5 cm
• Paino: 13,64 g
• Provenienssi: yksityiskokoelma, Belgia. Hankittu huutokaupasta vuonna 1966 (C.C. -kokoelma). Dokumentoitu ennen UNESCO 1970 -sopimusta. Nykyinen dokumentaatio: Declaration of Legal Origin, allekirjoitettu Bazelissa 17.9.2025.

Kuvaus

Tämä keskiaikainen islamilainen hopeariipus on hieno esimerkki muinaisantiikin korutaiteesta. Riipus on puolikuun muotoinen ja pistekoristelua muistuttavin kohokuvin koristeltu hopeakoru, jossa on säilynyt hienovaraisia kultauksen jäänteitä. Paksusta hopealangasta taivutettu lenkki on toisesta päästä koukkumainen ja on sulkeutunut korun rungossa olevaan pieneen reikään. Tämä koukku–reikä -rakenne osoittaa, että kyseessä on todennäköisesti päähineen tai kaulakorun riippuva koristeosa – rakenteeltaan samankaltainen kuin 1100–1300-lukujen iranilaiset ja keski-aasialaiset korut.

Koru edustaa islamilaisen keskiajan kultasepäntaidetta, jossa käsityö ja symboliikka kietoutuvat yhteen. Puolikuun muoto, säännöllinen pistekuvio ja sädeaiheet heijastavat tuon ajan kosmologista ajattelua: maailmankaikkeus nähtiin harmonisena, toistuvien muotojen järjestelmänä, jossa jokaisella kuviolla oli merkityksensä.

Symboliikka

Puolikuu (hilal) on yksi islamilaisen maailman varhaisimmista symboleista. Se yhdistyy uudistumiseen, jumalallisen järjestyksen rytmiin ja naiselliseen suojaan. Hopea ja kulta nähtiin vastavoimina: hopea edusti kuun heijastavaa sielua ja kulta jumalallista valoa. Näiden yhdistelmässä koru ilmaisee henkisen ja aineellisen maailman välistä tasapainoa.

Sädeaiheet ja pisteet muistuttavat tähtitaivaan kuvioita, ja niiden säännöllinen järjestys viittaa kosmoksen harmoniseen rakenteeseen, joka oli keskeinen ajatus Seljuk- ja Ilkhanid-kausien esteettisessä maailmankuvassa.