Arjen rituaalit ja pyhät merkit – elävää symbolityötä

Symbolityöskentely ei ole mystiikkaa vain mystiikan vuoksi – se on osa ihmismielen tapaa jäsentää todellisuutta, löytää suuntaa ja lohtua. Vaikka emme aina tiedosta sitä, käytämme symboleja arjessamme jatkuvasti. Ne auttavat meitä tekemään näkyväksi sen, mitä ei voi sanoa suoraan. Juuri siksi symbolityö on niin voimakasta – se toimii siellä, missä sanat loppuvat. Kun symbolit heräävät eloon, ne tekevät sen monin eri tavoin – seuraavassa esimerkkinä joitakin ilmenemismuotoja, joihin voit itsekin tarttua:

Tarot – sisäisen maailman kuvakieli

Kun ihminen nostaa Tarot-kortin, hän ei katso pelkästään kuvaa – hän kohtaa symbolin, joka voi heijastaa jotakin syvää ja tiedostamatonta. 78 kortin pakka on kuin arkkityyppinen teatteri: Narri, Kuolema, Aurinko... hahmoja ja tilanteita, jotka herättävät meissä tunteita, muistoja, aavistuksia. Tarotia on perinteisesti käytetty ennustamiseen, mutta jungilaisessa psykologiassa se nähdään ennen kaikkea välineenä itsetuntemukseen.

Carl Jung kuvasi tarot-kortteja “psykologisiksi kuviksi, symboleiksi, joilla ihminen leikkii – kuten tiedostamaton leikkii omilla sisällöillään”, kuten hän totesi vuonna 1933 pitämässään luennossa, Psychological Types, or, The Psychology of Individuation". Book by Carl Jung. Conclusion, p. 628, 1921. Tarot ei siis ole taikaesine vaan syvä symbolikartasto, jonka kuvat voivat herättää tiedostamattoman puhumaan. Korttien merkitys ei ole ennalta määrätty, vaan se syntyy hetkessä – tulkitsijan ja kortin kohtaamisessa. Jokainen nosto on kuin keskustelunavaus oman sisimmän kanssa.

Jung liitti Tarot-tyyppiset menetelmät myös käsitteeseensä synkronisiteetista: ilmiöstä, jossa näennäisesti satunnaiset tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa merkityksellisellä tavalla. Esimerkiksi kun ihminen nostaa kortin, joka yllättävällä tarkkuudella kuvaa hänen sisäistä tilaansa tai elämäntilanteensa ydintä, kyse ei Jungin mukaan ole pelkästä sattumasta. Kortti on merkityksellinen ja symbolinen peilaus nykyhetkestä, hetken laadusta, joka tuo tiedostamattoman sisällön näkyväksi.

Synkronisiteetti toimii juuri siinä, missä järki kohtaa mielikuvituksen ja kokemus ylittää selityksen: se on kuin sisäinen ja ulkoinen maailma olisivat hetkeksi virittyneet samalle taajuudelle.Tarot-kortti toimii silloin vihjeenä, jonka kautta itse elämä puhuttelee meitä sen sijaan, että kortti vastaisi vain sille esitettyyn yksinkertaiseen kysymykseen.Toisin sanoen, tarot-korttien näennäinen sattumanvaraisuus voi paljastaa yllättäviä yhteyksiä sisäisen ja ulkoisen maailman välillä – kuin peili, jota tiedostamaton käyttää viestiäkseen tietoisuudelle. Jung uskoi, että juuri tällaisten symbolien avulla ihminen voi astua lähemmäs itseään, eheytyä ja kasvaa.

Astrologia – symbolista kieltä taivaan ja mielen välillä

Astrologia on tuhansia vuosia vanha symbolijärjestelmä, jossa taivaankappaleet ja tähdistöt edustavat elämän eri voimia ja teemoja. Astrologinen kartta – eli syntymäkartta – on täynnä symboleja: planeetat, horoskooppimerkit ja huoneet muodostavat monimutkaisen kudelman, joka tulkitaan yksilön psyykkiseksi “sormenjäljeksi” tai potentiaalien kentäksi. Vaikka planeetat ovat fyysisesti kaukana, niiden symboliset merkitykset – kuten Mars toiminnan ja energian kuvaajana tai Venus rakkauden ja arvomaailman symbolina – voivat toimia peilinä omille luonteenpiirteille ja elämänvaiheille.

Astrologiassa on kyse myös ”niin ylhäällä kuin alhaalla” -periaatteesta – ajatuksesta, että maailmankaikkeuden tapahtumilla ja yksilön sisäisellä kokemuksella voi olla vastaavuuksia. Tämä periaate juontaa juurensa muinaiseen hermetismiin, erityisesti Smaragditaulun kuuluisaan lauseeseen: “Quod est inferius est sicut quod est superius, et quod est superius est sicut quod est inferius.” (Se mikä on alhaalla, on niin kuin se mikä on ylhäällä, ja se mikä on ylhäällä, on niin kuin se mikä on alhaalla.)

Lause ilmentää ajatusta kosmoksen ja ihmisen välisestä heijastussuhteesta – että sisäinen ja ulkoinen todellisuus ovat rakenteellisesti yhteydessä. Jung liitti astrologian tähän periaatteeseen synkronisiteetin kautta: merkityksellisiin yhteensattumiin, joissa ulkoinen tapahtuma ja sisäinen tila asettuvat rinnakkain ilman suoraa syy-seuraussuhdetta.

Jungin mukaan astrologia on yksi niistä intuitiivisista menetelmistä, kuten I Ching tai tarot, joiden kautta voidaan lähestyä tiedostamatonta. Hän kuvasi sitä myös “kaiken antiikin psykologisen tiedon summautumana” – järjestelmänä, joka ilmentää arkkityyppisiä voimia, joiden kanssa psyyke on yhteydessä. Moni kokeekin astrologisen kartan tulkinnan intuitiivisena keskusteluna oman itsen kanssa: symbolit antavat muodon niille näkymättömille vaikutteille, joita elämässämme tunnemme. Niiden avulla voidaan tavoittaa näkymätöntä – ei ehkä tieteen mittavälinein, mutta symbolien kielellä, joka puhuttelee sielua.

Unet – portti tiedostamattomaan ja sielun puheeseen

Uni on ihmismielen luonnollinen näyttämö symbolityöskentelylle. Joka yö alitajuntamme tuottaa kuvien, tunteiden ja tapahtumien mosaiikin, joka usein rikkoo fysiikan ja logiikan lait – juuri siksi, että unet puhuvat symbolien kieltä. Unessa talo saattaa edustaa omaa psyykettä, eksyminen tiheään metsään elämässä koettua epävarmuutta, tai vaikkapa irtoava hammas symboloida menetyksen pelkoa tai muutosta.

Sekä perinteinen psykoanalyysi että jungilainen psykologia pitävät unia arvokkaina viesteinä: unen symbolien tulkitseminen voi paljastaa tietoisen mielen katseelta piilossa olevia tunteita ja motiiveja. Jung näki unet ikään kuin luonnollisena vuoropuheluna psyyken eri tasojen välillä ja kirjoitti The Red Bookissa:

“Minun on opittava, että ajatusteni pohjasakka, uneni, ovat sieluni puhetta. Minun on kannettava niitä sydämessäni ja kuljettava edestakaisin niiden äärellä, aivan kuten tekisin rakkaimman ihmisen sanojen kanssa. Unet ovat sielun ohjaavia sanoja.”
– C.G. Jung, The Red Book: Liber Novus

Unien kanssa työskentely on monelle syvällisin väylä yhteyteen tiedostamattoman ja sielun kanssa. Uni ei aina puhu kiertelemällä – joskus se näyttää suoraan sen, mitä emme ole olleet valmiita näkemään tai myöntämään. Toisinaan uni tuo mukanaan oivalluksen, ja toisinaan se antaa suuntaa, joka vasta myöhemmin elämässä osoittautuu oikeaksi. On myös hetkiä, jolloin unet eivät vain kuvita sisäistä maailmaa – ne ennakoivat jotakin, joka on vielä tapahtumatta.

Unien symbolit voivat olla kuin karttoja: ne saattavat ohjata, varoittaa, vahvistaa tai jopa ratkaista. Ne voivat ilmaista asian yhdellä kuvalla, jota sanat eivät tavoittaisi edes selittämällä. Unien kieli ei aina ole allegorista – joskus se on tarkkaa. Niille, jotka pysähtyvät kuuntelemaan, uni voi olla enemmän kuin mielensisäinen ilmiö: se voi olla dialogi jonkin itseä suuremman kanssa.

Unipäiväkirja voi toimia siltana näkyvän ja näkymättömän välillä. Sen avulla ihminen voi alkaa havaita toistuvia kuvioita, kuunnella omaa sisintään tarkemmin ja rakentaa yhteyttä siihen, mikä tavallisesti jää arjen reunan taakse. Kun unia kirjataan ja niihin palataan, alkaa syntyä hiljainen vuoropuhelu psyyken syvempien kerrosten kanssa – ja joskus myös sen kanssa, mikä näyttää olevan meitä itseämme suurempaa.

Amuletit ja esineet – muotoon kiteytynyt syvä merkitys

Esineillä on poikkeuksellinen kyky kantaa merkitystä. Kun esineen ja kokemuksen väliin muodostuu symbolinen suhde, siitä voi tulla enemmän kuin materiaa – henkilökohtainen tai yhteisöllinen merkki, johon tiivistyy jotain olennaista. Psykologisesti tällaiset esineet toimivat kiinnittymispintoina tunteelle, muistille, voimalle tai toivolle. Ne voivat ankkuroitua osaksi kriisiä, siirtymävaihetta, rakkautta tai selviytymistä – ja kulkea mukana vuodesta, elämäntilanteesta ja sukupolvesta toiseen.

Amuletti voi olla taskussa kulkeva kivi, kaulassa roikkuva riipus tai sormus sormessa. Mutta merkityksellinen symboli voi olla myös sotilaan rinnassa kannettu lippu, vihkisormus, lapsuudesta säästetty esine, tietyn henkilön antama lahja, uskonnollinen reliikki tai rituaalin yhteydessä käytetty elementti. Ne voivat toimia psyykkisenä turvana, siirtymän sinetöijänä tai muistutuksena siitä, mihin kuuluu – tai siitä, mikä on pyhää.

Symbolityöskentelyssä tällaiset esineet asettuvat usein aivan sisäisen maailman keskelle. Ne koskettavat jotain, mikä ei mahdu sanoihin – muistojen, kaipauksen ja läsnäolon kerroksia, jotka elävät esineessä itsessään. Ne voivat toimia rituaalin ytimenä, suojana tai viestinä, mutta ennen kaikkea: ne voivat kannatella. Hetkinä, jolloin ihminen on hauras tai yksin, esine voi olla se, mikä jää – se, mikä pitää kiinni. Pieni lapsi puristaa nallea, kun äiti on poissa. Samoin me kaikki etsimme joskus jotakin, mitä voi pitää lähellä silloin, kun mikään muu ei kanna.

Tällainen symbolinen esine on muotoon kiteytynyt merkitys. Sitä ei tarvitse perustella, koska sen voima syntyy siitä, mitä se ihmiselle merkitsee. Se ei vain muistuta merkityksestä – se tekee sen todeksi.

Rituaalit – sisäisen muutoksen paikka

Rituaali ei ole symboli. Se on tapahtuma, jossa symboli muuttuu todeksi. Symboli ei ole enää merkki jostakin – se on voima, joka vaikuttaa. Ja kun se toimii, ihminen muuttuu.

On rituaaleja, joissa jokin sisimmässä tietää ennen kuin mieli tavoittaa. Hetkiä, joissa aika murtuu, ja esiin nousevat sukujen tarinat, kuolleet, jumaluudet, alkuvoimat – eivät muistoina, vaan läsnäolona. Rituaaleja, joissa ihmistä ei vain lohduteta, vaan hänet puetaan uudelleen, kannetaan kynnyksen yli, lasketaan maahan, nostetaan vedestä, sidotaan osaksi ajattomuutta, sukulinjaa, maailmaa, joka kantaa. Rituaali tekee näkyväksi sen, mikä on ollut läsnä koko ajan.

Siinä missä looginen mieli haluaa ymmärtää, rituaali kuljettaa ohi ymmärryksen. Se menee kehoon, hermostoon, soluihin. Se ei tarvitse selitystä. Se tietää. Ja joskus se repii rikki. Koska jotain uutta ei voi syntyä, jos vanha ei ole saanut kuolla.

Tällaista muutosta ei kirjoiteta muistiin. Se painuu lihasmuistiin, sydämeen, selkärankaan. Ja kun se tapahtuu oikein, ihminen ei enää palaa entiseen – ei silloinkaan, kun kaikki näyttää ulospäin samalta.