Semiphoras: symbolinen työskentely ei ole taikauskoa

Semiphoras voi herättää epäluuloa niissä, jotka suhtautuvat kriittisesti asioihin, jotka eivät kuulu näkyvän ja mitattavan maailman piiriin. Ensivaikutelma voi ymmärrettävästi olla hämäävä: symboleita, rituaaleja, visuaalisia elementtejä, jotka muistuttavat monille esoteerista mystiikkaa tai arkaaista magiaa. 

Mutta Semiphoras ei nojaa taikauskoon. 

Sen ytimessä ei ole ajatus ulkoisesta voimasta, joka ratkaisisi asioita puolestamme. Kyse on psykologisesti jäsennellystä tavasta kohdata ihmiselle luontaisia tunteita, mielikuvia ja merkityksiä, joita ei voi ratkaista pelkällä järkeilyllä. Semiphoraksen ydinajatuksena on  ihmismielen syvärakenteiden, alitajunnan ja kokemuksellisen ymmärryksen tutkiminen symboliikkaa hyödyntäen. Samalla se tunnustaa, että todellisuus on ihmistä suurempi. Kaikkea emme hallitse tai ymmärrä, mutta voimme silti kokea sen vaikutuksen.

Kahden maailman välissä, tietoisesti

Semiphoras toimii sillä alueella, jossa järkiperäinen ajattelu ja ihmisen elämyksellinen, symbolinen tapa hahmottaa elämää kohtaavat. Se ei valitse puolta järjen ja symbolisen todellisuuden välillä, vaan tunnistaa, että ihminen elää molemmissa yhtä aikaa. Semiphoras ei pyri purkamaan tätä jännitettä, vaan seisoo niiden välissä tietoisesti.

Moni tiedostaa tämän jo, mutta epäröi, koska pelkää näyttäytyvänsä hölmönä tai epäammattimaisena. Semiphoras on olemassa juuri tätä pelkoa varten. Tämä on tie kahden maailman keskellä, ja siinä kulkeminen vaatii rohkeutta sekä kykyä olla ei-tietämisen tilassa, jotta ihminen voi pysyä avoimena uudelle ymmärrykselle.

Taikausko ja symbolinen työskentely eivät ole sama asia

On olennaista erottaa taikausko ja symbolinen työskentely toisistaan. Taikausko perustuu pohjimmiltaan pelkoon ja tarpeeseen hallita hallitsematonta. Se nojaa ajatteluun, että oikeat esineet tai teot itsessään saavat aikaan halutun lopputuloksen. Symbolinen työskentely puolestaan suuntautuu ensisijaisesti ihmisen omaan sisäiseen prosessiin. Kyse on siitä, miten ihminen suhtautuu itseensä ja elämäänsä, ja toimii sen pohjalta. Symbolisessa työskentelyssä esine ja toiminta ymmärretään tietoisesti käytettyinä peileinä ja välineinä, joiden avulla ihminen jäsentää psyykkistä materiaalia ja tukee sisäistä muutosta. Esimerkiksi talismaani ei toimi ihmisen puolesta eikä vapauta häntä vastuusta, vaan toimii ankkurina, joka kokoaa aikomuksen, tahdon, keskittymisen ja merkityksen yhteen ja auttaa suuntaamaan toimintaa ja kokemusta kohti sitä, mitä halutaan vahvistaa.

Symbolit eivät siis ole välineitä todellisuuden manipulointiin, vaan kieltä, jolla ihmisen syvin psyyke ilmaisee itseään. Ne nousevat arkkityyppisestä kerroksesta, jossa yksilöllinen ja kollektiivinen psyyken taso koskettavat toisiaan.Jungilaisessa psykologiassa symboleita ei tulkita mekaanisesti eikä niille anneta yhtä ainoaa merkitystä. Ne avautuvat kerroksittain ja puhuvat elämyksellisesti. Carl Jungia mukaillen ihminen ei keksi symboleita, vaan ne nousevat psyyken syvästä kerroksesta, jossa yksilöllinen ja kollektiivinen, psykologinen ja henkinen, kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka on ollut ihmislajille ominaista kautta historian. 

Työskentely symbolien kanssa on tapa hahmottaa omaa sisäistä maailmaa tavalla, joka ei ole rationaalinen, mutta ei myöskään irrationaalinen — se on transrationaalinen. Se ohittaa järjen, mutta ei hylkää sitä. Kyse on keinosta ohittaa järjen rajat silloin, kun ne tulevat vastaan, kuitenkaan kiistämättä järjen arvoa. Symbolinen työskentely on toisenlaisen todellisuustason tutkimista: ihmismielen ja kokemuksen symbolista rakennetta.

Ihmismieli ei ole pelkästään looginen koneisto

Länsimaisessa ajattelussa kehittyneisyys samaistetaan usein analyyttisyyteen, kriittisyyteen ja loogiseen päättelyyn. Nämä ovat kiistatta tärkeitä taitoja. Ilman niitä emme voi toimia yhteisessä todellisuudessa. Mutta ne eivät kata koko ihmisyyttä. Looginen ajattelu ei yksin riitä psyykkiseen eheytymiseen tai henkiseen kasvuun. Psyykkinen kehittyminen ja henkinen kasvu edellyttävät muutakin. Ne edellyttävät kykyä sukeltaa kokemuksen syvyyksiin ilman tarvetta ymmärtää kaikkea heti. Ihmismieli toimii usealla tasolla. Tämä on olennaista. Osa kokemuksesta on kielellistä ja käsitteellistä, mutta suuri osa on ei-kielellistä ja jäsentyy kehollisten tuntemusten ja mielikuvien kautta. On inhimillisesti välttämätöntä, että mieli saa myös leikkiä, kuvitella, kuunnella ja avautua sille, mikä ei ole suoraan käsiteltävissä sanojen tai loogisten päättelyketjujen kautta.

Psykologisesti symbolityöskentely tukee mielen kykyä käsitellä sellaista, mitä sanat ja pelkkä järkeily eivät tavoita. Monet elämäntilanteet, surut, muutokset ja sisäiset solmut ovat sellaisia, että niitä on vaikea pukea suoraksi puheeksi. Kun ihminen työskentelee symbolien, mielikuvien ja rituaalisten tekojen avulla, hän antaa tiedostamattomalle tilaa osallistua prosessiin. Tämä voi tuoda uusia oivalluksia, lievittää ahdistusta ja auttaa kokemusta jäsentymään tavalla, jota ei olisi voinut ennakoida.

Kyky antautua kokemukselliselle, ei-järkiperäiselle työskentelylle on yksi aikuisen mielen kypsyyden merkeistä. Se ei tarkoita sinisilmäisyyttä tai todellisuuden hylkäämistä, vaan luottamusta siihen, että kaikkea ei tarvitse ratkaista hallinnan kautta. Silloin oivallukset eivät ole vain älyllisiä, vaan elämyksiä, jotka lävistävät koko olemuksen ja voivat jättää jäljen, jota ei voi koskaan unohtaa.

Kokemuksellinen työskentely on toisenlaista älykkyyttä

Kokemuksellinen työskentely on toisenlaista älykkyyttä, koska se tuo ajattelun rinnalle mielen kyvyn yhdistää tunteet, kehon reaktiot ja merkitykset kokonaisuudeksi. Moni aikuinen, erityisesti rationaaliseen maailmankuvaan tottunut, saattaa kokea vaikeaksi antautua prosesseille, joissa looginen päättely ei ole ensisijainen ohjenuora. Kuitenkin juuri tämä antautuminen on usein se, mikä mahdollistaa syvän sisäisen muodonmuutoksen. 

Psykologisesti on äärimmäisen merkityksellistä, että ihminen kykenee sallimaan itselleen kokemuksia, jotka eivät selity logiikan keinoin. Ihmismieli ei ole pelkästään rationaalinen kone, vaan myös symbolisesti orientoitunut kokonaisuus, joka tarvitsee monikerroksista kieltä ymmärtääkseen itseään. Monelle aikuiselle tämä on yllättävän vaikeaa. Kontrolliin ja analyysiin tottunut mieli kokee helposti turvattomuutta tilanteissa, joissa merkitys syntyy hitaasti ja epäsuorasti. Juuri näissä tilanteissa tapahtuu kuitenkin usein syvin muutos. 

Leikki on aikuisellekin elintärkeä mielen toiminto

Leikki mielletään usein lapsuuteen kuuluvaksi asiaksi, mutta psykologisesti se on elintärkeä toiminto myös aikuiselle. Carl Jung korosti leikin ja mielikuvituksen merkitystä henkisessä kehityksessä. Leikki on luova tila, jossa psyyke voi kokeilla, tutkia ja muovata sisäistä todellisuuttaan ilman suorituspaineita tai logiikan kahleita. Aikuinen, joka ei enää kykene leikkiin, menettää yhteyden psyykensä luovaan ulottuvuuteen. 

Symbolityöskentely on juuri tällainen leikin muoto: vakavaa, mutta samalla vapauttavaa. Se on kypsää kykyä liikkua eri tietoisuuden tasojen välillä. Aikuinen, joka kykenee tähän, ei suinkaan ole naiivi. Hän on psykologisesti joustava ja kykenevä sietämään epävarmuutta.

Entä sitten transsendenssi?

Symbolinen työskentely voi avata myös kokemuksia, joita voidaan kutsua transsendenteiksi. Tällöin ihminen kokee ylittävänsä arkisen minäkeskeisen näkökulman ja saavansa kosketuksen johonkin itseään suurempaan: merkitykseen, yhteyteen tai syvään läsnäoloon. Nämä kokemukset eivät liity mystiikkaan sanan taikauskoisessa merkityksessä, vaan tilanteisiin, joissa psyyke löytää eheyttä ja tunnistaa itsensä osaksi suurempaa kokonaisuutta. Joillekin tämä on luonto, universumi tai kosminen järjestys. Toisille se on jumaluus. Kaikissa tapauksissa kyse on kohtaamisesta, jossa ihminen ei ole enää oman mielensä keskipisteessä, vaan osa laajempaa, tarkoituksellista kokonaisuutta.

Moni kokee myös pyhyyden tunteen, joka syntyy hetkessä, jossa sisäinen kokemus saa harvinaisen kirkkaan ja puhtaan sävyn ja ihminen tuntee olevansa yhteydessä johonkin, joka ylittää oman minäkokemuksen. Psykologisesti tällaiset kokemukset voivat vahvistaa elämän tarkoituksellisuuden tunnetta, lisätä toivoa ja tukea identiteetin eheytymistä. Nämä kokemukset ovat tärkeitä, koska arjessa niitä esiintyy usein vain vähän, ja silti mieli tarvitsee niitä osana sisäistä tasapainoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

On selvää, että todellisuus on ihmistä suurempi ja että olemassa on ulottuvuuksia, joita emme vielä ymmärrä. Semiphoras ei määrittele, mitä jokaisen tulee tästä ajatella. Toiminta rakentuu niin, että sekä ei-uskova että uskova voivat olla samassa tilassa. Toinen voi nähdä kaiken psykologisena prosessina, toinen myös yhteytenä henkiseen todellisuuteen. Olennaista on, että tällaiset kokemukset voivat tukea minuuden kehitystä, vahvistaa elämän tarkoituksellisuuden tunnetta ja lisätä psyykkistä tasapainoa.

Kahden maailman välissä – ja juuri siksi tarpeellinen.

Tämä on psykologisesti viisasta, koska ihminen ei ole vain ajatteleva olento, vaan tunteva, kokeva ja merkityksiä rakentava kokonaisuus. Semiphoras on askel kohti kokonaisempaa ihmisyyttä.