Yhteys pyhään – symbolit siltana itseä suurempaan

Symbolien kanssa työskentely ei rajoitu ihmisen sisäiseen maailmaan. Joissain hetkissä ne avaavat ovia sellaiseen, mikä ei kuulu pelkästään minälle – vaan johonkin, joka ulottuu yli aikojen ja yksilöllisyyden. Symboli ei selitä tuota kokemusta, mutta se voi tuoda sen lähelle.

Kortti, uni, kivi, ele, sana. Pieni tapahtuma, jonka kautta jokin tuntuu puhuvan. Ei minä itselleni, vaan joku tai jokin minulle – tai ehkä minun kauttani. Silloin symboli ei enää tunnu oman mielen tuotteelta, vaan viestiltä, joka on odottanut oikeaa hetkeä.

Tätä yhteyttä on kutsuttu monilla nimillä: Luonto, Henki, Luoja, Jumalatar, Universumi, johdatus, alkuvoimat, rakkaus. Nimet eivät ole yhtä tärkeitä kuin se kokemus, kun jokin pyhä tulee lähelle. Kun maailma ei ole enää satunnainen, vaan läpäisty tarkoituksella. Kun tuntuu, ettei ole yksin.

Symboli voi kutsua tuon läsnäolon esiin. Se ei määritä pyhyyttä, vaan avaa tilan, jossa pyhyys saa tulla. Se tekee arjesta alttarin, hetkestä portin, ihmisestä kuulijan.Tällaiset hetket eivät ole poikkeuksia. Ne ovat lähellä, kun katsoo tarkasti, kysyy hiljaa ja suostuu kuulemaan.                     

Nämä ovat vain esimerkkejä. Symbolityöskentely tapahtuu myös taiteessa – maalaamisessa, kirjoittamisessa ja musiikissa, joissa muoto kantaa monikerroksista merkitystä. Meditaatiossa visualisoinnit ja mantrat rakentavat yhteyksiä sielun syvimpiin kerroksiin. 

Kun symboleihin alkaa suhtautua tietoisesti, ajattelu muuttuu. Näkeminen tarkentuu. Todellisuus alkaa vastata omalla , erityisellä tavallaan. Jokin syvällä liikahtaa. Kysymykset, joita ei tiennyt kantavansa, saavat vastauksia, joita ei ollut osannut odottaa – tuntemuksina, tunnistamisena, muistona, varmuutena.

Elämä ei ehkä muutu ulkoisesti, mutta kaikki tuntuu toisin. Jokaisessa hetkessä on enemmän läsnäoloa, merkitystä, suuntaa, voimaa. Voi tunnistaa kuuluvansa johonkin laajempaan, ajattomampaan –  koko olemuksellaan.

Tuo yhteys ei ole sattumaa. Se tuntuu siltä kuin olisi astunut siihen, mihin on aina kuulunut.