Fossiili - Koproliitti (Hybodus reticulatus)

Fossiili - Koproliitti (Hybodus reticulatus)

Liitukausi, Alba-vaihe n. 100,5-113,0 milj. vuotta sitten, Tegana formation, Taouz, Marokko. Kooltaan noin 57mm x 35mm x 32mm. Paino n. 63g.

Erikoinen ja pienikokoinen esihistoriallisen hain (Hybodus sp.) koproliitti. Koproliitti on fossilisoitunutta ulostetta. Sana tulee kreikan kielen sanoista kopros (κοπρος), uloste ja lithos (λιθος), kivi. Koproliittien koko saattaa vaihdella muutamista millimetreistä aina yli 60cm kokoisiin muinaisiin ulostuksiin. Koproliitti on tärkeä lähde paleontologiselle, arkeologiselle ja antropologiselle tutkimukselle, sillä se antaa tietoa koproliitin alun perin ulostaneen eliön ruokavaliosta. Nimen "koproliitti" kehitti englantilainen paleontologi ja geologi William Buckland, joka käytti termiä ensimmäisen kerran vuonna 1829. Koproliitit (jotka eroavat kivettyneistä ihmislajin ulotuksista, nk. paleofeces), ovat kivettynyttä eläinten lantaa. Kuten muutkin fossiilit, koproliittien alkuperäinen koostumus on korvautunut joukolla ​​mineraaleja. Ihmisten jättämät muinaiset ulostukset (paleofeces) sen sijaan säilyttävät suuren osan alkuperäisestä orgaanisesta koostumuksestaan ​​ja täten niiden kemiallista rakennetta on helpompi tutkia. Termiä "koproliitti" käytetään kuitenkin toisinaan myös ihmisen ulosteista arkeologisissa tutkimuksissa.

Hybodus oli varhainen haisuku, joka eli noin 260 - 75 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiileita on löydetty lähes kaikilta mantereilta. Suurimmat lajit olivat noin parin metrin pituisia. Hyboduksen tunnistaa erityisesti selkäevän edestä kohoavasta piikistä. Hybodus oli taitava ja nopea petokala. Sillä oli kidassaan kahdenlaisia hampaita. Etualalla sijaitsivat teräväkärkiset hampaat jotka olivat tarpeen liukkaiden saaliiden, kuten kalojen ja kalmareiden saalistamisessa ja raatelussa. Takaosan hampaat olivat taas muodoltaan pyöreämpiä ja jykevämpiä, ja ne soveltuivat erinomaisesti äyriäisten ja nilviäisten kuoren murskaamiseen.

Symbolimerkitys