Green Man - kambaba jaspis

• Koko: n. 4,8 cm x 1,2 cm, 40g
• Materiaali/mineraali: kambaba jaspis on rhyoliittia, joka on piidioksidipitoinen magmakivi. Sen kemiallinen koostumus vastaa graniittia, mutta se on syntynyt vulkaanisesti. SiO₂-pitoisuus: korkea, yleensä noin 69–77 %
• Kovuus: 6-7 Mohsin asteikolla

Green Man on taidehistoriallinen lehtipäähahmo, jossa ihmiskasvot sulautuvat kasvillisuuteen. Hahmo oli yleinen keskiajan kirkoissa ja katedraaleissa erityisesti 1100–1400-luvuilla. Sen juuria on nähty myös antiikin roomalaisessa ja kelttiläisessä ornamentissa. Symboliikassa Green Man liitetään elämän jatkuvuuteen, luonnon kiertokulkuun ja uudistuvaan kasvun voimaan.

Kambaba jaspis on kaupallinen nimi tummanvihreälle, mustasävyiselle korukivelle, jota esiintyy erityisesti Madagaskarilla. Geologisten analyysien perusteella kivi on vulkaanista alkuperää olevaa rhyoliittia, eli magmakiveä. Sen tunnusomaiset pyöreät ja kehämäiset kuviot ovat orbikulaarisia rakenteita, jotka syntyvät magmakiven kiteytymisprosessin aikana.

Kiveä on usein markkinoitu fossiilisena stromatoliittina ja liitetty maapallon varhaisimpiin syanobakteerimuodostumiin. Stromatoliitit ovat sedimenttikiviin muodostuneita mikrobirakenteita, mutta rhyoliittinen koostumus viittaa siihen, että kambaba jaspis ei ole fossiilinen stromatoliitti, vaikka sen kuviointi voi ulkoisesti muistuttaa sellaisia rakenteita. Jokaisen kappaleen kuviointi on yksilöllinen mineraalirakenteen ja kiteytymisprosessin vuoksi.

Symbolimerkitys

Green Man on taidehistoriallinen lehtipäähahmo, jossa ihmiskasvot sulautuvat kasvillisuuteen. Keskiajalla hahmoa esiintyi laajasti 1100–1400-luvuilla erityisesti Britannian ja Länsi-Euroopan käsikirjoituksissa, kirkoissa ja katedraaleissa kivikaiverruksina ja puuveistoksina. Osa tutkijoista on lisäksi huomauttanut, että lehtipäämotiivilla on esikristillisiä juuria. Antiikin roomalaisessa ja kelttiläisessä ornamentissa esiintyy kasvillisuuteen sulautuvia kasvoja ja naamioita. Näissä yhteyksissä kasvillisuudesta nouseva kasvo saattoi viitata luonnon henkeen tai hedelmällisyyteen liittyvään voimaan.

Nimitys Green Man on moderni. Sen otti käyttöön Lady Raglan vuonna 1939 artikkelissaan The Green Man in Church Architecture. 

Lehtipäähahmon kuva-aiheella on lukuisia muunnelmia. Oksat tai köynnökset voivat versoa suusta, sieraimista tai muista kasvojen osista, ja versoissa voi olla kukkia tai hedelmiä. Green Man -hahmoa esiintyy eri kulttuureissa ja aikakausina ympäri maailmaa, ja se liitetään usein kasvillisuuteen yhdistettyihin jumaluuksiin. 

Keskiaikaisessa kirkkoarkkitehtuurissa lehtipäät sijoitettiin usein kapiteeleihin, holvikaariin ja muihin rajapintoihin. Niiden on tulkittu ilmentävän luomakunnan elävyyttä ja Jumalan luovan voiman läsnäoloa luonnossa. Keskiajan ajattelussa luonto ei ollut pyhästä irrallinen, vaan osa jumalallista järjestystä, ja kasvojen sekä kasvillisuuden yhdistyminen sopi tähän maailmankuvaan. 

Englannin kirkoissa kuvaa käytettiin havainnollistamaan suosittua saarnaa, jossa käsiteltiin Jeesuksen ristin mystisiä alkuperiä. Myöhäisemmät kirkkojen lehtipäät saattoivat heijastaa kertomusta Aadamista ja tämän pojasta Setistä, joka legendan mukaan istutti siemeniä kuolleen isänsä suuhun tämän maatessa haudassaan. Siemenistä kasvoi puu, josta tuli ristiinnaulitsemisen Todellisen ristin puu. 

Kuva-aihe on varhain yhdistetty elämän voimaan, joka puhkeaa esiin aineesta. Taidehistorioitsijat ovat tulkinneet Green Man -hahmon kuvaavan elämän jatkuvuutta, kasvillisuuden syklistä voimaa ja ihmisen kuulumista luonnon kiertokulkuun. Se on liitetty erityisesti vuodenaikojen vaihteluun, kuoleman ja kasvun rytmiin sekä ajatukseen, että elämä nousee maasta yhä uudelleen.

Kambaba-jaspis kantaa symboliikassaan muinaista ja syvällistä maan energiaa. Sitä pidetään voimakkaasti maadoittavana kivenä, jonka sanotaan harmonisoivan ihmisen luonnon kiertokulkujen kanssa ja virittävän henkilökohtaisen biorytmin planeetan rytmiin. Kiven sanotaan johdattavan takaisin omiin juuriin sekä yhdistävän Äiti Maan energiaan ja tarkoitukseen inkarnoitua tänne. Sen ajatellaan virittävän yhteyteen luonnon syvempien kiertojen ja rytmien kanssa. Meditoimalla kiven kanssa voi pyrkiä kuulemaan luonnon tarjoamaa viisautta ja löytämään viisaan opastajan omalle hengelliselle polulleen.

Kambaba-jaspiksen ajatellaan resonoivan kehon autonomisten toimintojen kanssa. Kristallihoidoissa se asetetaan kallonpohjan kuoppaan, ja sen sanotaan poistavan syvälle juurtuneita tukoksia ja uskomuksia sekä tukevan uusien toimintamallien omaksumista. Sen on myös sanottu tukevan meridiaanipohjaisia naputteluterapiamuotoja, kuten EFT:tä. (Ei tieteellistä näyttöä.)

Kiveä voi pitää kädessä, asettaa keholle tai sommitella useammasta kivestä asetelman tilanteen mukaan. Lisäksi kiviesanssia, eli vettä jossa kivi on ollut, voi levittää tai sumuttaa auran ympärille, erityisesti jalkojen alueelle.

Huomio: Kristallit ja mineraalit ovat luonnontuotteita, joten jokainen niistä on ainutkertainen. Tämän vuoksi värit, muodot ja kirkkaus saattavat vaihdella. Valo tuo niiden luontaisen kauneuden parhaiten esiin. Luota siihen, että intuitiolla valikoidut kivet resonoivat parhaiten henkilökohtaisen tarkoituksesi kanssa.