Fossiili - Hain (Carcharias hopei) hampaat ja nikamat

Fossiilit - Hain (Carcharias hopei) hampaat ja nikamat, setti

Carcharias hopei-lajien fossilisoituneita hampaita ja pyrstönikamia (5kpl). Sukupuuttoon kuollut hai eli paleogeenikauden keskimmäisen epookin, Eoseenin aikana, noin 56 - 33,9 miljoonaa vuotta sitten Iänmukaista kulumaa, maa-ainesta, likaa ja pölyä. Kooltaan fossiilit ovat noin 20mm ja 44mm väliltä. Myydään settinä.  Alkuperä Oulad Abdoun Basin, Marokko, Pohjois-Afrikka.

Hietahait (Odontaspididae) on valtamerissä tavattava sillihaikaloihin kuuluva kalaheimo. Hietahailajien fossiileista vanhimmat on ajoitettu myöhäisliitukaudelle. Yksi tällainen suku on Eugomphodus. Nykyään heimossa elää kolme tai neljä lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun, joihin molempiin kuuluu myös vain fossiileina tunnettuja lajeja.

Symbolimerkitys

aikana erilaisilla myrkyillä surmaaminen oli suosittu tapa päästä eroon epätoivotuista perheenjäsenistä, liikekumppaneista tai vihollisista. Fossilisoituneita hainhampaita käytettiin myrkytyksiltä suojautumiseen ja niitä kannettiin mukana amuletin muodossa. Toisinaan niitä jopa jauhettiin ja sekoitettiin viinin joukkoon neutraloimaan myrkkyjä. Illalliskutsuilla mukana kannettavan fossiilisoituneen hainhampaan uskottiin vaihtavan väriä mikäli ruoka tai juoma oli myrkytettyä.

Hain hampaan mukana kantamisen on uskottu suojelevan käyttäjäänsä symbolisilta hyökkäyksiltä, eksymiseltä ja onnettomuuksilta. Hammas tukee maskuliinista energiaa, voimaa ja itsevarmuutta. Sen on katsottu toimivan myös suunnannäyttäjänä ja henkisenä oppaana vaikeissa ja haastavissa tilanteissa.

Rituaalikäyttö

Yksittäin tai ryhmänä alttarilla, grideissä. Voidaan myös kantaa kaulassa amuletin tavoin.

Huom! Fossiilit ovat luonnontuotteita, joten jokainen niistä on oma ainutkertainen yksilönsä. Tämän vuoksi värit, muodot ja kirkkaus saattavat vaihdella. Kunto vaihtelee kohtalaisesta hyvään ja niissä on fossiileille tyypillistä kulumaa, murtumia ja pieniä lohkeamia.