Fossiili - Merisiili (Hemipneustes striatoradiatus), L-koko

Fossiili - Merisiili (Hemipneustes striatoradiatus), L-koko

Tämä kookas ja kauniin vaalea fossiili kuuluu muinaiselle merisiililajille (Hemipneustes striatoradiatus), joka eli myöhäisliitukaudella, Maastricht-vaiheen aikana, n. 70,6 - 66 miljoonaa vuotta sitten. Sukupuuttoon kuollut merisiilisuku Hemipneustes kuului Holasteridae-heimoon. Merisiilit (Echinoidea) ovat piikkisen pallon muotoisia, piikkinahkaisiin kuuluvia merten selkärangattomia. Luokkaan kuuluu noin 940 lajia. Aikuinen yksilö on halkaisijaltaan tyypillisesti 3–10 cm. Ne etenevät merenpohjalla imujalkojensa avulla. Merisiilit voivat elää jopa 20 vuotta. Merisiilejä on ollut maapallolla jo satoja miljoonia vuosia. Ne ilmestyivät maapallolle ordovikikaudella, n. 490 - 443,5 miljoonaa vuotta sitten, joten ne kuuluvat vanhimpiin eläimiin. Fossiileja on löydetty mm. Virosta, Ranskasta, Australiasta, Belgiasta, Bulgariasta, Intiasta, Espanjasta ja Iranista. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Lohkeama. Kooltaan noin 55mm x 80mm x 87mm. Paino n. 335g.

Symbolimerkitys

Muinaiset mystikot yhdistävät merisiilin neitsytjumalattareen ja hedelmällisyyteen. Varhaiset kristityt taas pitivät merisiiliä Kristuksen symbolina. He uskoivat, että merisiilin piikikäs ulkomuoto muistutti orjantappurakruunua, joka asetettiin jeesuksen päähän ennen ristiinnaulitsemista. Muinaiset Keltit taas pitivät fossiilisoituneita merisiilejä mystisinä käärmeen munina. Niiden katsottiin saavan alkunsa kesällä, käärmeiden parittelun aikana syntyneiden vahvojen energioiden lopputuloksena. Toisiinsa kietoutuneet käärmeet ovat muodostaneet kuvioita jotka ovat näyttäytyneet limittyneiltä solmuilta. Kelttiläinen solmu onkin symbolina jatkuva ja ikuinen, kuvastaen elämän ja sielun ajatonta luonnetta. Merisiiliä pidettiin rohkeuden, rakkauden, voiman ja hedelmällisyyden symbolina. Amerikan alkuperäiskulttuureissa merisiilejä on pidetty suojeluksen, opastuksen ja intuition symbolina. Merisiilin piikit edustavat voimakasta henkeä, viisautta ja kykyä puolustautua kun eläimen kova kuori taas symboloi kykyä suojautua iskuilta ja elämän kolhuilta.

Rituaalikäyttö

Kreikkalainen lääkäri ja kasvitieteilijä, Pedanios Dioskorides (n. 40–90) suositteli "juudealaisen kiven" (lapis judaicus) ts. fossiilisoituneiden merisiilien käyttöä lämpimään veteen liuotettuna erilaisten virtsatievaivojen, kuten virtsakivien hoitoon. Näitä, todennäköisesti Balanocidaris glandifera-lajin merisiilifossiileja käytettiin rohtona kansanlääkinnässä vielä pitkään tämän jälkeenkin ja niiden tehosta kirjoitettiin vielä 1700-luvulla. Keltit uskoivat, että kivettyneet merisiilit auttoivat naisia joilla oli vaikeuksia tulla raskaaksi. Ristiretkien aikaan ihmiset kantoivat mukanaan kivettyneitä merisiilejä amulettien tavoin. Uskottiin, että nämä suojasivat kantajaansa virtsatietulehduksilta ja "kiviltä". Muinaiset tanskalaiset taas uskoivat että merisiilit syntyivät salamaniskusta ja että ne olivat ukkosenjumala Thorin lahja. Uskottiin myös että jos fossiilia kantoi mukanaan amuletin tavoin, oli turvassa salamoilta ja pahalta magialta. Suffolkissa Englannissa merisiilien pienikokoisia fossiileja pidettiin "keijujen leipinä". Niitä tavattiin muurata leivinuuneihin, jotta leivänteko onnistuisi. Uskottiin myös, että koti josta tälläinen fossiili löytyi, ei koskaan nähnyt puutetta leivästä. 

Huom! Fossiilit ovat miljoonia vuosia vanhoja luonnontuotteita, joten jokainen niistä on oma ainutkertainen yksilönsä. Tämän vuoksi värit, muodot ja kirkkaus saattavat vaihdella. Kunto vaihtelee kohtalaisesta hyvään ja niissä on fossiileille tyypillistä kulumaa, murtumia ja pieniä lohkeamia.