Fossiili - ammoniittipari - Käärmekivi

• Myydään parina. Ammoniitti on sahattu keskeltä halki ja sen leikkuupinnat on kiillotettu
• puolikkaan koko: noin. 3.5 cm x 2.5 cm x 0.7 cm (puolikkaissa lievää variaatiota)
  
• alkuperä: Marokko
• Koostumus: ammoniittien alkuperäinen kuori oli aragoniittia (CaCO₃), mutta fossiloitumisen myötä se on voinut mineralisoitua esimerkiksi kalsiitiksi, pyriitiksi tai opaaleiksi.
• Mohsin kovuus: riippuu fossiloitumisprosessista – alkuperäinen aragoniitti on noin 3,5–4, mutta jos fossiili on muuttunut pyriitiksi, sen kovuus voi olla 6–6,5

Ammoniitti on muinainen fossiili, joka kuuluu sukupuuttoon kuolleiden pääjalkaisten ryhmään. Se on ollut olemassa devonikaudelta liitukauden loppuun (noin 400–66 miljoonaa vuotta sitten). Ammoniitit olivat sukua nykypäivän mustekaloille, seepioille ja helmiveneille. Aukisahattu fossiili tuo esiin ammoniitin monikerroksisen rakenteen ja tarjoaa selkeän näkymän miljoonia vuosia vanhaan merielämään.

Ammoniitin symboliikka

Ammoniitti on fossiili, joka kantaa mukanaan yli 65 miljoonan vuoden historiaa. Sen spiraalin muoto ja pitkä ajallinen kaari ovat inspiroineet ihmisiä eri kulttuureissa, ja siitä on tullut sekä luonnonvoimien että sisäisen muutoksen symboli.

Spiraalin merkitys

Ammoniitin spiraalia on pidetty luonnollisena elämänkaaren kuvana. Se edustaa syklejä, joissa elämä etenee vaiheittain ja palaa muuttuneena lähtöpisteeseen. Spiraali on monissa kulttuureissa ollut viisauden ja kehityksen symboli, sillä se ohjaa katsetta sisäänpäin ja ulospäin yhtä aikaa.

Suoja ja vakaus

Roomalaiset, varhaiskeskiajan eurooppalaiset ja myöhemmin viktoriaanisen ajan keräilijät käyttivät ammoniitteja suojelukivinä. Arkeologisissa löydöissä ammoniitteja on löytynyt talojen kynnyksiltä ja maatilarakennusten läheltä. Käyttö liittyi kansanomaiseen magiaan.

Pyhä fossiili Nepalin traditiossa

Nepalin Gandakin-joesta löytyvät ammoniitit tunnetaan nimellä shaligram. Ne ovat olleet osa hindulaista jumalanpalvelusta vuosisatojen ajan. Shaligramia pidetään Vishnun elävänä ilmentymänä, ja se on yksi vanhimmista kotialttareilla käytetyistä pyhistä esineistä. Fossiilipintojen luonnolliset kuviot tulkittiin merkkeinä, jotka ilmaisivat jumalan läsnäoloa.

Whitbyn myyttinen käärmekivi

Whitbyn rannikolla näkyvät ammoniitit herättivät varhain huomiota, sillä niiden kierteinen muoto poikkesi kaikista tavallisista rantakivistä. Paikallisessa perinteessä syntyi selitys, jonka mukaan Pyhä Hilda oli muuttanut alueen käärmeet kiviksi. Tarinan vahvistamiseksi käsityöläiset kaiversivat ammoniitteihin käärmeenpäitä, ja niitä myytiin merkkeinä Pyhän Hildan ihmeteosta. Näin fossiilista tuli esine, joka yhdisti luonnonilmiön ja pyhimyskertomuksen. Tämä yhteys loi ammoniitille suojeluksellisen merkityksen, ja sitä alettiin pitää talismaania, joka toi turvaa kotiin ja sen ympäristöön.