Japamala-helmet - tiikerinsilmä-laavakivi japamala

• Mitat: kokonaispituus noin 65 cm hapsun kanssa, ja sisäympärys noin 110 cm.
• Helmien määrä: 108 + guruhelmi
• Materiaali: tiikerinsilmä, laavakivi, metallihelmi, helminaru ja tupsu
• Tiikerinsilmä-japamala laavakivellä, solmittu

Solmittu japamala, joka on valmistettu laavakivihelmistä sekä tiikerinsilmästä. Tässä japamala-mallissa jokaisen 8 mm helmen välissä on solmu, ja se yhdistää kauniisti mustan laavakiven tiikerinsilmään.  Malahelmet soveltuvat erityisen hyvin henkilöille, joilla on vaikeuksia keskittyä meditaatioon.

Malahelmet – historia, perinne ja nykypäivän käyttö

Mala on Aasiassa vuosituhansia käytetty rukous- ja meditaatiohelminauha. Varhaisimmat muodot tunnetaan Intian alueelta, missä helminauhaa käytettiin Veda-kaudella mantraopetuksen rytmittämiseen. Myöhemmin mala vakiintui sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden rukousvälineeksi. Buddhalaiset tekstit kuvaavat malan erityisen hyödylliseksi silloin, kun mieli tarvitsee konkreettisen tavan pysyä harjoituksessa.

Perinteinen mala sisältää 108 helmeä, joihin toistuva mantra tai rukous rytmitetään. Kun 108 toistoa on tehty, yksi harjoitusjakso katsotaan valmiiksi. Luku 108 on ollut pyhä useissa intialaisissa laskentajärjestelmissä. Se liitetään mantran täydelliseen kierrokseen. Helmijonoa täydentää usein guruhelmi, jota ei ohiteta vaan jonka kohdalla pysähdytään ja käännetään kulkusuunta. 

Guruhelmi – malan kiintopiste

Guruhelmi on erottuva helmi, joka sijaitsee nauhan päässä. Sen tehtävä on:

• Harjoitus päättyy guruhelmeen. Kun harjoittaja on kiertänyt kaikki 108 helmeä, hän saapuu guruhelmen kohdalle ja pysähtyy.
• Samaa suuntaa ei jatketa guruhelmen yli. Jos harjoitus jatkuu, nauha käännetään ja seuraava kierros alkaa heti guruhelmen viereisestä helmestä. Tämä pitää kierrosten rytmin tasaisena ja korostaa hetkeä, jossa huomio palautuu hengitykseen ennen seuraavaa jaksoa.

Guruhelmi toimii siis sekä päätöspisteenä että uuden kierroksen alkuna. Se ei ole osa laskettavia helmiä, vaan malan ankkuri.

Materiaalien historia ja symboliikka

Aasiaan juurtuneissa perinteissä mala valmistettiin aluksi siemenistä ja puista. Rudraksha-siementä pidettiin hindulaisuudessa suojavana. Buddhalaiset käyttivät usein bodhipuuta, koska Buddha saavutti valaistumisen juuri tuon puun alla. Jalokivi- ja kristallimalat ovat myöhempiä sovelluksia, mutta ne perustuvat samaan rakenteeseen ja käyttötapaan.

Nykykäyttö

Mala on siirtynyt uskonnollisesta kontekstista myös meditaatioon, joogaopetukseen ja arjen keskittymisharjoituksiin. Sen suosio kasvoi länsimaissa 1900-luvun lopulla, kun tietoisuus hengitysharjoituksista ja mielen vakauttamisesta levisi laajemmin. Nykyään mala toimii meditaation rytmittäjänä, mutta myös konkreettisena muistutuksena oman mielen rauhoittamisen tärkeydestä.

Harjoitusmuotoja on monia. Joku seuraa mantran toistoa, toinen meditoi hiljaisuudessa ja käyttää malan tasaisia helmiä tarkkaillakseen hengityksen kulkua. Rakenne ja logiikka ovat samat kuin vuosituhansia sitten.