Tämä upea avorakenteinen pronssinen riipus tai kiinnike on tyypillinen viikinkiajan koristeellinen amulettiosanen, jonka päätyihin on muotoiltu kaksi vastakkaista, tyyliteltyä lohikäärmeenpäätä. Tällaisia kaksipäisiä lohikäärmeornamentteja tunnetaan erityisesti 900–1000-luvun Skandinaviasta ja Baltian rannikkoalueilta, joissa ne koristivat sekä riipuksia että vyövarusteita.
Rakenteellisesti esine liittyy niin sanottuihin dragon-head mounts –tyypin esineisiin, joissa vastakkain asetetut eläinpääornamentit rajaavat keskiosan sydän- tai pisaramaisen aukon. Metallin patina ja kulumajäljet viittaavat mahdollisesti pitkään maaperäikään.
Kaksipäisen lohikäärmeen kuvio on viikinkiaikaisen taiteen toistuvia teemoja. Sitä esiintyy erityisesti Borre-, Jelling- ja Urnes-tyylien metalliesineissä, joissa lohikäärme tai käärme symboloi suojavoimaa ja liminaalisuutta – kykyä liikkua eri maailmojen rajojen yli. Tällaisia amuletteja on löydetty muun muassa Tanskasta (Jelling ja Funen), Ruotsista (Gotlanti, Uppland) ja Virosta (Saaremaa).
Lohikäärme edusti viikinkien maailmankuvassa sekä tuhoa että suojaa. Kaksipäinen muoto kuvasti valvontaa kahteen suuntaan – elämän ja kuoleman, menneisyyden ja tulevaisuuden – ja sitä käytettiin erityisesti suojelevana amulettina. Myöhemmässä tarustossa nimi Fáfnir viittaa lohikäärmeeseen, joka vartioi kätkettyä aarretta; amuletin symboliikka liittyy näin sisäisen voiman ja viisauden varjelemiseen.