Tiesitkö, että astrologisella Skorpionin merkillä on muitakin symbolisia muotoja kuin klassinen, pistävä skorpioni?
Astrologiset ja esoteeriset traditiot kuvaavat Skorpionia usein kolmen symbolisen hahmon kautta: Skorpioni, Kotka ja Feeniks-lintu. Ne edustavat kehitysvaiheita Skorpionin henkisessä ja symbolisessa muodonmuutoksessa. Samalla ne toimivat välineinä, joiden avulla voidaan tarkastella yksilön suhdetta valtaan, kuolemaan ja perusvaistoihin.
Skorpioni-symboli on historiallisesti kantanut ristiriitaista ja usein kielteistä painolastia. Keskiaikaisissa lähteissä se esiintyy toisinaan alhaisena tai saastaisena olentona, ja siihen on liitetty ominaisuuksia kuten mustasukkaisuus, omistushalu ja manipulatiivisuus. Näissä tulkinnoissa Skorpioni edustaa usein astrologisen merkin vähiten integroitunutta muotoa.
Skorpionin muoto liittyy maahan sidottuun olemassaoloon ja vaistonvaraiseen selviytymiseen. Tätä muotoa hallitsee Mars, ja sen piirteitä ovat reaktiivisuus, aggressiivisuus ja puolustautuvuus. Alkemistisessa symboliikassa tätä vaihetta vastaa nigredo, hajoamisen ja mätänemisen tila, jossa aine kohtaa oman korruptionsa mutta ei ole vielä muuntunut. Skorpionilla on potentiaalia, mutta sen havaintokyky rajoittuu välittömään ja konkreettiseen ympäristöön. Selviytymisen korostuminen pakottaa sen usein kohtaamaan inhimillisen kokemuksen pimeimmät kerrokset, mikä voi ilmetä kostona tai pakonomaisena toimintana haavoittuneisuudesta käsin. Tässä perusmuodossa oppiminen tapahtuu kivun, menetyksen ja petoksen kautta. Skorpioni on kuitenkin äärimmäisen itsenäinen ja sen on kuljettava oma tiensä: sen raaka emotionaalinen intensiteetti ajaa sitä kehittymään ja lopulta kohoamaan taivaisiin.
Kotka edustaa Skorpionin toista muodonmuutosvaihetta. Sen toimintaa ohjaa Saturnuksen kurinalaisuus, mikä mahdollistaa etäisyyden, havainnoinnin ja strategisen ajattelun. Kotka ilmentää Skorpionin piirteiden jalostunutta muotoa ja symboloi näkökulmaa, selkeyttä ja itsehillinnän kautta saavutettua auktoriteettia. Alkemistisesti tätä vastaa puhdistumisen ja kohoamisen prosessi albedo, jossa tietoisuus kirkastuu ja muoto hienostuu, vaikka perusaine säilyy.
Kotka kykenee nyt nousemaan konfliktien yläpuolelle ilman vaistonvaraista puolustautumista. Skorpionin kokemuksista syntynyt viisaus mahdollistaa intuitioon nojaamisen ja vallan hallinnan. Kotka myös kykenee tarkastelemaan ihmisiä ja vaikuttamaan heihin nopeiden reaktioiden sijasta.Tämä valta on kuitenkin ambivalenttia: se voi palvella joko yksilöllistä hyötyä tai kollektiivista hyvää. Seuraava vaihe riippuu siitä, ulottuuko Skorpionin vaikutus yksilölliselle vai laajemmalle tasolle.
Feeniks edustaa Skorpionin viimeistä ja korkeinta kehityksellistä muotoa. Se ilmentää muuntuneen henkisyyden huipentumaa ja vastaa Pluton symboliikkaa sen kirjaimellisessa muodossa. Kuoleman ja hävityksen tuhkasta nousee uusi, valaistunut olento. Alkemistisesti tätä vaihetta kutsutaan rubedoksi, ”punertumiseksi” tai inkarnaatioksi: uudelleensyntymäksi uuteen muotoon. Se heijastelee Plutonista kohtaloa, jossa välttämätön kuolema mahdollistaa uudestisyntymän ja jossa henki palaa aineeseen muuttuneena.
Carl Jung liitti rubedon Kristuksen ylösnousemuksen symboliikkaan teoksessaan Psychology & Alchemy. Kun Skorpionin identiteetin jatkuminen ei ole enää mahdollista, tarvitaan symbolinen kuolema, jotta uudistuminen voisi tapahtua. Vallan vaiheet johtavat tähän pisteeseen, jossa Skorpioni joutuu pohtimaan suhdettaan valtaan ja kuolemaan: milloin on aika katkaista kiintymyksen kahleet, päästää irti ja aloittaa uudelleen.
Okkultistisen alkemian ja kristinusko suhde
Kotka-symboli on todennäköisesti peräisin hellenistisestä ja myöhemmästä keskiaikaisesta astrologiasta, jossa moraaliset hierarkiat ja eettiset järjestelmät liitettiin eläinradan symboliikkaan. Se siirtää painopisteen alhaisesta käärmeestä Skorpionin hallitsemiin teemoihin kuolemaan, muodonmuutokseen, seksuaalisuuteen, valtaan ja tabuun, mutta kehystää ne tuhoavien voimien sijaan auktoriteetin ja ymmärryksen lähteiksi.
Skorpioni korostaa vaistonvaraisuutta ja se edustaa langennutta ruumista, lihaa, jota hallitsevat synti, halu sekä pelko. Tätä muotoa kehystetään lunastamattomana, koska sen piirteet ovat integroitumattomia, kuten alkemian nigredo-vaiheessa, jossa materia hallitsee ja hengellisyys jää taka-alalle. Kotka puolestaan rinnastuu esoteerisessa ajattelussa moraaliseen ulottuvuuteen, kuten pappeihin tai initiaatiohahmoihin, jotka laskeutuvat pimeyteen mutta eivät jää sen valtaan. Kotka hallitsee pimeyttä eikä joudu sen valtaan. Kuten esoteerisesta ajattelutavassa, myös teologinen näkemys yhdistää kotkan evankelista Johannekseen sekä apokalyptiseen visioon. Kotkassa jumalallinen ulottuvuus korostuu, vaikkakin vain katsojan tarkastelun tasolla. Feeniksillä on taas tässä triadissa mystisempi rooli: se resonoi Kristuksen ylösnousemuksen, marttyyriuden ja apokalyptisen uudistumisen kanssa. Se ei kuitenkaan voita kuolemaa eikä pakene sitä, vaan kuolema on uudelleensyntymisen välttämätön ja toistuva osa.
Epilogi: astrologian ja kristinuskon yhteensovittamisesta
Skorpionin kolme vaihetta muodostavat kiehtovan symbolisen mallin muuntuneesta henkisyydestä ja eräänlaisesta kolminaisuudesta. Vaikka lentävät olennot edustavat ”korkeampia” vaiheita, se ei tee niistä arvokkaampia kuin Skorpionista. Kokemus on kaiken perusta: korkeuksiin ei pääse ilman juurien muodostumista. Skorpionin symbolinen triadi ei muodosta hierarkkista pakoa aineesta, vaan syklisen mallin, jossa muutos edellyttää kokemusta, ruumiillisuutta ja kuolevaisuuden kohtaamista.
Johanneksen evankeliumin painotus Kristuksen jumaluuteen ja ylösnousemukseen heijastaa samoja teemoja kuin Skorpionin symbolinen kehitys: syvyyksistä nousee uudestisyntynyt olento. Kotka-symboli liitetään Pyhään Johannekseen, koska hän edustaa tarkkailevaa kirjoittajaa, joka keskittyy kokonaiskuvaan. Hänen tekstinsä korostaa lunastuksen henkeä ja pyrkii syventymään kristillisen uskon mysteereihin.
Kotkan symboli näkyy jo Vanhassa Testamentissa. Tetramorfi kuvaa myöhempiä neljää evankelistaa ja sen juuret löytyvät Hesekielin kirjasta (Hes. 1:4–11):
“Tämän minä näin: Pohjoisesta tuli myrskytuuli ja suuri pilvi, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen. Tulen keskusta säihkyi kuin sula kulta, ja keskellä hehkua näkyi neljän olennon hahmot. Tällainen oli niiden ulkonäkö: Niillä oli ihmisen muoto, mutta kullakin oli neljät kasvot ja kullakin neljä siipeä. Niillä oli suorat sääret ja jalkaterät kuin vasikan sorkat, ja ne välkehtivät kuin kiiltävä pronssi. Siipien alla oli kaikilla ihmiskädet, neljällä puolen, kuten olivat myös kasvot ja siivet, ja niiden siivenkärjet koskettivat toisten siipiä. Ne eivät kääntyneet kulkiessaan, vaan kukin liikkui suoraan, kasvojensa suuntaan. Niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolen oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän kasvot, ja vielä niillä oli kotkan kasvot, kaikilla neljällä yhtä lailla. Kullakin olennolla oli kaksi siipeä ylhäällä levällään, niin että ne koskettivat toisten siipiä, ja kahdella siivellä ne peittivät vartalonsa.“
Näiden olentojen symbolinen merkitys ulottuu kuitenkin evankelistojen kuvauksen tuolle puolen. Ne liittyvät astrologian kiinteisiin merkkeihin: Härkä, Leijona, Skorpioni ja Vesimies (härkä, leijona, kotka ja ihminen). Sisarmerkit esitetään rinnakkain eli Tetramorfissa Härkä ja Skorpioni ovat vierekkäin. Olennossa härkä symboloi Luukasta ja siten lunastusta uhrin ja pappeuden kautta, joka symboloi aineellista ulottuvuutta korostavaa pelastusta. Symbolit jakavat yhteisiä piirteitä, mutta eroavat konkreettisuudessaan: Kotka kohoaa korkeuksiin, kun taas härkä keskittyy maanläheiseen.
Tetramorfi esiintyy uudelleen Ilmestyskirjassa (Ilm. 4:6–8), jossa olennot ylistävät Jumalaa lakkaamatta:
“ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri. Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat”
Niiden tehtävänä on todistaa ja julistaa jumalallista järjestystä, mikä viittaa luomakunnan hierarkkiseen rakenteeseen ja Jumalan ylivallan pysyvyyteen. Vastaavasti astrologian kiinteät merkit kuvaavat jatkuvuutta, vakautta ja rakenteita, jotka ylläpitävät kosmista järjestystä ajassa. Näin ollen molemmissa ajattelutavoissa toistuu sama perusajatus: maailma ei ole kaoottinen, vaan symbolisesti jäsentynyt ja järjestyksen kannattelema.
Vaikka astrologia ja kristinusko eroavat painopisteiltään (ensimmäinen hajauttaa merkityksen kosmokseen, jälkimmäinen taas keskittää sen Jumalaan ja Kristukseen), molemmat pyrkivät selittämään transsendentteja ja kosmisia rakenteita symbolien avulla. Tetramorfin tavoin samat kuvat ja symbolit voivat toistua niiden olennaisissa teksteissä ja kuvituksissa. Tämä synkretismi ja eklektisyys ovat olennaisia, kun pyritään ymmärtämään, miten ihminen jäsentää todellisuutta, kun yksiselitteisiä vastauksia ei ole. Nämä symboliset järjestelmät eivät sulje toisiaan pois, vaan tarjoavat rinnakkaisia tapoja jäsentää kosmista ja eksistentiaalista todellisuutta.
Symbolit eivät siis ratkaise metafyysisiä kysymyksiä, vaan tekevät niistä paremmin prossessoitavia. Symbolit ovat välineitä ymmärtämiseen ja tulkintaan sekä keinoja ilmaista monikerroksista tietoa.
Kirjoittajat: Meri Kallio & Minna Kirsi
Lähteet
- Carl Jung. (1944). Psychology and Alchemy
- Raamattu (1992). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen Pipliaseura.
- Symbol Reader. (2013). Images of the Zodiac: Contemplating Scorpio. https://symbolreader.net/2013/11/18/images-of-the-zodiac-contemplating-scorpio/
