Fossiili - Luolakarhun (Ursus spelaeus) jalkapöydän luu

Fossiili - Luolakarhun (Ursus spelaeus) jalkapöydän luu, yksittäiskappale

Pleistoseenikausi, n. 50,000 vuotta sitten, Karpaatit, Romania. Kooltaan n. 62mm x 23mm x 16mm. Paino n. 20g.

Luolakarhu (Ursus spelaeus) oli Pleistoseenikaudella elänyt, luolissa talvehtinut suuri karhueläin. Luolakarhu-urokset olivat arvioiden mukaan 400–500-kiloisia ja naaraat 225–250-kiloisia. Useimpien nykyisten karhujen tapaan se oli kaikkiruokainen. Luolakarhu katosi jääkauden lopun pleistoseenin joukkotuhossa noin 10 000 vuotta sitten luultavasti ilmastonmuutoksen ja ihmisen metsästyksen takia. Jalkapöydän luun fossiili on käsitelty pintaa suojaavalla sellakka- ja mehiläisvahakerroksella.

Symbolimerkitys

Luolakarhu symboloi elämänvoimaa, suojeluviettiä, hedelmällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Toisaalta sen katsotaan edustavan myös itsepäisyyttä, agressiivisutta, pelkoa ja hitautta. Luolakarhuun on liitetty lukuisia uskomuksia. Lajin on ajateltu edustavan ihmistä itseään, onhan eläin pystynyt kohottautumaan kahdelle jalalle ja käyttämään etutassujaan käsien tapaan. Eräiden tutkimusten mukaan luolakarhu on saattanut olla merkittävä osa neandertalinihmisen uskomusmaailmaa. Tätä väitettä ei olla kuitenkaan pystytty vahvistamaan. Bacho Kiro- luolasta Bulgariasta on löydetty ihmisen jäänteet jolla oli yhä kaulassaan luolakarhun hampaasta tehty amuletti. Löytö on ajoitettu noin 45,000 vuoden taakse.

Huom! Fossiilit ja muinaiset luut ovat kymmeniä- tai satojatuhansia, jopa miljoonia vuosia vanhoja luonnontuotteita, joten jokainen niistä on oma ainutkertainen yksilönsä. Tämän vuoksi värit, muodot ja kirkkaus saattavat vaihdella. Kunto vaihtelee kohtalaisesta hyvään ja niissä on fossiileille tyypillistä kulumaa, murtumia ja pieniä lohkeamia.