Fossiili - Merikilpikonnan (Lytoloma elegans) olkaluu

Fossiili - Merikilpikonnan (Lytoloma elegans) olkaluu

Liitukausi, Alba-vaihe n. 100,5-113,0  milj. vuotta sitten, Tegana formation, Taouz, Marokko.

Lytoloma elegans on sukupuuttoon kuollut merikilpikonnalaji joka eli varhaisliitukauden ja varhaispaleoseenin aikana, noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Ruumiinrakenteeltaan laji muistutti hyvin paljon nykyisiä merikilpikonnia. Muinaisen merikilpikonnan fossiilisoitunut olkaluu (humerus) on hyvässä kunnossa. Kooltaan noin 57mm x 26mm x 23mm.

Merikilpikonnat (Cheloniidae) on kilpikonnaheimo johon kuuluu 6 lajia. Heimoon kuuluvat kaikki meressä elävät kilpikonnat samaan Chelonioidea-yläheimoon kuuluvaa merinahkakilpikonnaa lukuun ottamatta. Merikilpikonnien koko vaihtelee lajeittain. Kookkain on liemikilpikonna (Chelonia mydas), jonka kilpi on noin 0,8 - 1,0 metriä pitkä. Painoa tällä konnalla on noin 35–200 kiloa. Lajeista pienin on harvinainen bastardikilpikonna (Lepidochelys kempii), jonka kilpi on 60 cm pitkä ja jonka paino on 5 - 40 kiloa. Merikilpikonnat ovat muutoin hyvin samanlaisia. Kaikki merikilpikonnalajit ovat sopeutuneet hyvin merielämään. Niiden selkä- ja vatsakilven välissä on vanhaa perua olevat sisäreunuslevyt. Lajien verraten suuri kallo on täysin luutunutta ja sen takaosassa on matala painauma. Yläleuassa on sarveisaineen muodostama kärki, joka on koukkumainen, alaspäin kaartuva. Merikilpikonnien raajat ovat kehittyneet melamaisiksi, ja niissä on yksi tai kaksi kynttä kussakin. Merikilpikonnat uivat pitkillä eturaajoillaan melomalla ja takaraajat toimivat peräsimenä. Merikilpikonnia on elänyt maapallolla jo noin 150 miljoonan vuoden ajan.

Symbolimerkitys

Rituaalikäyttö

Huom! Fossiilit ovat miljoonia vuosia vanhoja luonnontuotteita, joten jokainen niistä on oma ainutkertainen yksilönsä. Tämän vuoksi värit, muodot ja kirkkaus saattavat vaihdella. Kunto vaihtelee kohtalaisesta hyvään ja niissä on fossiileille tyypillistä kulumaa, murtumia ja pieniä lohkeamia.