Tarot-pakan Kuppien lähetti (Page of Cups) on yksi niistä korteista, jotka tuntuvat yksinkertaisilta mutta kantavat mukanaan syvää arvoituksellisuutta. Kortissa nuori hahmo pitää maljaa – ja siinä, kuin tyhjästä, kurkistaa pieni kala. Tämä symboli on herättänyt monia tulkintoja: intuitio, sisäinen ääni, viesti alitajunnasta tai tunteiden maailmasta. Mutta entä jos tämä pieni kala kertoo meille myös jostakin paljon vanhemmasta – jostakin, mikä on elävänä säilynyt muinaisessa myytissä?
Hindulaisessa perinteessä tunnetaan tarina maailman ensimmäisestä ihmisestä, kuningas Manusta. Hän eli Satya-yugan aikakauden lopulla, aikana jolloin maailmaa uhkasi suuri vedenpaisumus – puhdistava tulva, joka pyyhkisi kaiken pois ennen uuden aikakauden alkua. Manu oli harras Herra Vishnun palvelija, ja hänen ainoa toiveensa oli nähdä Jumala omin silmin. Tässä hengessä hän harjoitti ankaraa itsekuria tuhansien vuosien ajan, odottaen yhteyttä, joka muuttaisi kaiken.
Eräänä aamuna, kuten niin monina muinakin, Manu meni joen rannalle suorittamaan rukouksiaan. Hän nosti vettä kämmeniinsä ja oli juuri kaatamaisillaan sen takaisin jokeen, kun kuuli hennon äänen: “Oi mahtava kuningas, älä laske minua takaisin veteen.” Hämmentynyt Manu huomasi kämmenissään pienen kalan. Kala katsoi häntä silmiin ja vetosi hänen myötätuntoonsa – vesi oli täynnä isompia kaloja, jotka voisivat niellä sen hetkessä. Manu, tehtävälleen uskollisena hallitsijana, päätti suojella tätä olentoa ja vei kalan kotiinsa juoma-astiassaan.
Mutta seuraavana aamuna kala oli kasvanut. Se ei enää mahtunut astiaansa. Manu siirsi sen isompaan. Ja taas isompaan. Ja vielä isompaan. Lopulta kala täytti joen, sitten jo seuraavan joen, ja lopulta meren. Siinä vaiheessa Manulle valkeni totuus. Tämä ei ollut mikä tahansa kala – se oli Vishnu itse, ilmestynyt hänelle Matsya-avataarassa, kalan hahmossa.
Vishnu ilmoitti, että maailman loppu oli lähellä. Hän käski Manua rakentamaan laivan, johon tulisi ottaa mukaan kaikkien lajien siemenet, seitsemän pyhimystä perheineen – ja jopa käärmejumala Vasuki. Seitsemässä päivässä tulva saapuisi. Ja niin kävi. Maailma huuhtoutui pois. Mutta Manu, hänen lastinsa ja Vishnun opastus pelastivat elämän siemenen uutta aikaa varten. Vishnu opetti heille Veda-tiedon ja kuljetti heidän laivansa turvallisesti vuoren huipulle, josta uusi aikakausi saattoi alkaa.
Tämä tarina sijoittuu osaksi maailmanlaajuista vedenpaisumusmyyttien perinnettä ja heijastuu yllättävällä tavalla Kuppien lähetin symboliikassa.
Kuppien lähetti ei ehkä ole kuningas, mutta hän kohtaa aivan saman arkkityyppisen hetken: pieni kala, jonka ei pitäisi edes olla maljassa, puhuu hänelle. Lähettiläs on nuori ja kokematon, mutta hän kuuntelee. Hän ei naura pois näkyä, ei järkeile sitä tyhjäksi. Hän uskaltaa kohdata jotain, mitä ei voi ymmärtää järjellä – aivan kuten Manu toimi vaistonsa mukaan suojellakseen jotakin, jota ei vielä tuntenut. Tässä viisautta on valmius ottaa vastaan jotakin, joka ei sovi järjen rakenteisiin.
Manun tarina on kertomus siitä, miten suuri viisaus ja pelastus voivat piiloutua pienimpään hahmoon. Kuppien lähetti puolestaan muistuttaa meitä siitä, että arjen keskellä, yksinkertaisessa hetkessä, voimme kohdata maailmaa mullistavaa – jos olemme herkkiä kuulemaan. Molemmat hahmot seisovat veden äärellä, käsissään jotain merkityksellistä, ja kumpikin valitsee kuunnella sitä, minkä moni torjuisi.
Ehkä juuri siksi tuo pieni kala on niin tärkeä. Se on kutsu. Kutsu astua sisään tilaan, jossa ihminen voi avautua jollekin suuremmalle. Manulle se oli maailman pelastus. Kuppien lähetin kohdalla se voi olla henkinen kasvu, luovuuden herääminen, oivallus.
Niin eri kulttuureista kuin he ovatkin, Manu ja Kuppien lähetti näyttävät meille saman totuuden: kun pieni kala puhuu – viisas kuuntelee.
